Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta

 

    Kaupan hyllyillä oli todella vähän valikoimaa lintujen ruokintaan. Löysin kuitenkin talipallosia, jotka sisälsivät siemeniä ja kaikenmoista, joten valitsin ne, vailla tietoa siitä miten ja mihin ne asentaisin. Neukku-henkinen betonikuutio tarjosi parvekkeita vain joillekin, ja minuun se arpa ei ollut osunut, joten pitäisi keksiä ikkunalaudalle jokin erityinen viritelmä. On hieman kyllästyttävää kun talitintit koputtelevat 60-luvulla asennettuja peltisiä ikkunalautoja ilman tarkoitusta, nyt niillä olisi edes jotain syötävää. Ne aloittivat melskeen kymmenisen vuotta sitten, aina etsien jotakin ja minusta tuntui etten tarjoillut heille mitään mieleistä. Useamman kerran kun päästin kesätuulen ikkunoista sisään, tintit tulivat sen mukana. Yksi rohkea istui pitkän tovin pappa-Tunturin käsikahvalla katselemassa minua ja koiraa, joka ei edes tiennyt miten reagoida näin röyhkeään tunkeiluun. Remu-härvellin seisoi kääntelemässä mustia hapsuisia korviaan kuin kysyäkseen lupaa vihulaisen tuhoamiseen. Tintti ilmeisesti aisti tämän ja lensi keittiöön puurohiutalepaketin päälle. Siinä se tönötti ja katseli taas koiraa ja minua, tietämättä minne oli joutunut. Minä aloin huolestua: pääsisikö linnusta eroon vai pitäisikö minun hyväksyä uusi eläinystävä muutenkin pieneen asuntooni? Minä en ole mikään Lumikki, joten aloin uhoilla tintille. Se asettautui fight-or-flight -valmiuteen ja oli yhtä vähän valmis haasteeseen kuin minäkin.
”Ala nyt siitä! Mene ulos mistä tulitkin!” Minä huidoin patakintaalla ilmaa ja lintu päätti että sellainen on tarpeeksi. Se kakkasi puuropaketin päälle, sitten otti lentoon ja kakkasi keittiön lattialle, eteisen pöydälle ja olohuoneessa mahdollisimman moneen paikkaan. Sitten se tajusi avoimen ikkunan ja lensi siitä tiehensä. Minä ja koira katselimme perään.

   ”Onko oikeasti niin että taloyhtiö kieltää ruokkimasta lintuja? Minä ainakin aion hommata sellaisen imukupeilla ikkunaan kiinnitettävän laudan, haluan että kissalla on viihdettä. Eihän ne sille mitään voi!” Kaisan anarkistinen suhtautuminen antoi toimelleni kimmokkeen. Tiesin että omassa taloyhtiössäni ihan kaikki on kielletty, etenkin lintujen ruokkiminen oli useasti mainittu ilmoitustaulun tiedotteissa. Rotat ja muut kokoomuslaiset ilmeisesti kävivät syömässä kaiken ruoan, eikä sellaista kaivattu tähän taloon. Ties mitä muuta kamalaa seuraisi jos lintuja ruokitaan ilman valvontaa! Kaisan pieni kissa päätyi tosin pyydystämään ja syömään useamman linnun ruokintalaudalta kuin se olisi ollut kissojen seisova pöytä, mutta en uskonut sellaista vaaraa omalla kohdallani. Remu-härvellin oli eläessään ollut valmis ainoastaan taistelemaan sisälle tunkeutuvia tinttejä ja puluja vastaan, mutta aktiivisesti hän ei ollut niitä pyrkinyt syömään. Vanja-koira taas on rauhallinen muiden elukoiden suhteen, ja ilmeisesti herneaivot ja lempeä luonne auttavat häntä olemaan ennemmin ihmettelijä kuin aktiivisesti lintuja saalistava peto. Päätin siis talipallojen puolesta.
Asensin niitä viidennen kerroksen ikkunaan ilman suunnitelmaa siitä miten asia toimisi. Käsityölaatikosta löytyi koristenauhaa, jonka arvelin kestävän nokkimista joten kiedoin sitä pallosten ympärille. Asettelin syötin ulos olohuoneen ikkunalaudalle ja sidoin toisen pään sisälle tuuletusikkunan kahvaan, toistin saman makuuhuoneessa. Nyt on! Syökää nämä, senkin mokomat ja lakkaatte koputtelemasta turhaan.

   En todellakaan tiennyt että käpytikka on Suomen yleisin tikka, ja kun sellainen ilmestyi ikkunalleni nokkimaan talia ja pähkinöitä olin aivan varma että tällainen on lintubongarin unelma! Sen hieno punainen pyrstönalus sai sen näyttämään eksoottiselta paratiisilinnulta, vaikka sen muu mustanpuhuvuus sekä tyyli nokkia paljastivat sen suomalaisten metsien karaisemaksi luupääksi. Jopa sen majesteetillisuus teki tilaa kärkkäille talitinteille jotka saapuivat vaatimaan omaansa. Kerran ikkunaan tuli harakka, joka keksi miten irroitetaan paloja talipallosta. Se nokki ne ikkunalaudalle ja pujotti siitä suuhunsa useamman kerralla ja lenteli tiehensä. Koin itseni etuoikeutetuksi kun sain katsella alle metrin päästä varissukuisen linnun nerokkuutta. Olen ikkunassani kuin vakooja näkymättömyyspeiton suojassa.
   ”Katsohan Vanja-hurtta, kun nämä nyt syövät lumettoman talven tarpeiksi.” Koiraa eivät kiinnostaneet sen enempää linnut kuin muutkaan maalliset vaivat, hän huolehti vain omasta syömisestään.

   ”Toivon sulle vilpittömästi kaikkea hyvää. Uskon että pääset vielä tasapainoon.” Nämä Tommin sanat liihottelivat ympäriinsä päässäni. Eihän ollut mitenkään itsestään selvää, että ihmiset tuosta vain palavat loppuun ja sitten lentelevät vapaasti kuin linnut, toteuttaen tarkoitustaan Luojan luomassa maailmassa. Eräs tutkija sanoi, että ihminen on ainoa eläinlaji joka aktiivisesti riistää oman henkensä. Hänen mukaansa sitäkin asiaa oli tutkittu, ja syylliseksi paljastui se että meillä ihmisillä on kieli. Kykenemme ajattelemaan nykyisen hetken lisäksi pitkälle tulevaan. Jos päässä maalautuu kauhukuvia, toivottomuutta ja sellaista, ihminen on jatkuvassa ahdistuksen tilassa. Luonnossa elossa selviytyminen on ainoa todellinen pyrkimys: on löydettävä ruokaa, suojaa ja mahdollisuus lisääntyä, kuolema on kaikkein epätoivottavin vaihtoehto. Ihminen kykenee kuvittelemaan asioita jotka ovat vielä kuolemaakin pahempia, siksi se näyttäytyy parempana vaihtoehtona kuin elossa pysyminen. En tiedä kykeneekö talitintti, käpytikka tai edes nokkela varislintu sellaisen asian kuvittelemiseen, joka olisi kuolemaa huonompi vaihtoehto. Onko heillä edes moisia huolia, jotka voisivat sellaista ajattelua aiheuttaa?
Mielestäni meille ihmisille on tarjolla kummallisen huonosti vaihtoehtoja. Kukaan ei ole todellisuudessa, tai todella tyytyväinen maalliseen elämäänsä. Me kaikki etsimme jotain. On ihmisiä joilla on paljon rahaa, ihmisiä joilla on perhe ja oma koti, niitä jotka ovat eläneet kaikkien maallisten hyveiden mukaisesti, mutta he ovat silti onnettomia. Rahakas ei saanut rakkautta, perheellinen haluaisi erilaisen puolison, lapsista on vaivaa ja autokin pitäisi huollattaa jotta se pääsisi katsastuksesta läpi. Voit olla vaikka Venäjän dikta… presidentti ja silti täytyy olla niin huolissaan tulevasta, että salaiset agentit kuljettavat ulkomailla kakatut ulosteesi takaisin Äiti-Venäjälle. Näin ainakin asiakkaani kertoi minulle.
   Siksi minun nähdäkseni ainoastaan luonnon Luojaan, Jumalaan on luotto. Tässä kohtaa suon sen että muut pakanat ja ei-kristilliset sulkevat sivun ja jatkavat päiväänsä.
Minä vain näen sen niin, että täydellisyys löytyy siitä missä koko olevaisuus on saanut syntynsä. Me ihmiset kykenemme kuvittelemaan asioita jotka ovat kuolemaa kamalampia ainoastaan siksi että elämme tässä varjojen maassa, joka on langennut epätoivoon ja siihen kuolemaankin. Elossa olemisen sijaan näemme tavallaan näkyjä. Tässä kohtaa täytyy myöntää että puhun niin isoista asioista että minun lääkkeiden ja kamaluuksien runtelemat aivoni eivät kykene sitä järjellisesti muotoilemaan. Haluan ohjata lukijan C.S. Lewisin tekstien pariin, hän on minun itseni lisäksi tietämäni toinen ateisti joka tuli uskoon, ja kirjoitti siitä teemasta valtavan hyviä ajatuksia. Suosittelen etenkin Kärsimyksen ongelmaa, ja Paholaisen kirjeopistoa.
Minä en muualla näe tasapainoa, onnea ja tyytyväisyyttä kuin kuuliaisuudessa sille Jumalalle joka meidät loi. Ja se ei ole helppo tie ihmiselle haluineen ja vaivoineen, ties vaikka helpompi käpytikalle.

   Ikkunalaudalla talitintit aiheuttavat sellaisen ryskeen, että pelkään naapurien kohta valittavan asiasta. Olen viimeaikoina yrittänyt keskittyä niin täydellisesti maalaamiseen että käytän päivällä kuulosuojaimia, jotka sain Tarkinilta silloin kun vielä seurustelimme. Hän oli itse käyttänyt niitä jotta voisi olla turvassa bändinsä taajaan vaihtuvien rumpalien paukkeelta, mutta minulle ne oli annettu siksi että kykenisin olemaan tuottelias ja keskittyväinen siitä huolimatta että asun muun elämän keskellä. Kerrostalossa on kaikenlaista ääntä jotka häiritsevät herkkää sieluani: rappunaapurin mummon televisio, yläkerran poikamiehen vaihtuvat seuralaiset, alakerran lapset joilla on kaikilla ilmeisesti vain yksi jalka, minkä vuoksi he liikkuvat ainoastaan hyppimällä. Minä en kuule heistä ketään kun vanhanaikainen vaahtomuovi kumiläpässä murtaa ääniaallot vaimeiksi. Ihanaa.
Ikkunassa kumminkin pamahti niin lujaa että se tuntui korvien lisäksi rintakehässä. Jos talitintit saavatkin aikaan ryskettä peltisellä laudalla, tämä peittosi sen kaiken. Ikkunaan oli pakosti lentänyt vähintäänkin joutsen. Kevät on tullut!

 

Yes, This Song Is About You on päiväkirja. Tapahtumat ovat tosia tai tosipohjaisia, kaikki villit vapaudet kirjoittajana on käytetty. Paikkoja on sotkettu ja nimiä on peukaloitu.