Siitä yrityksestä - OSA VIII

 


    En minä sitä niin tarkoittanut. En tiedä itsekään miksi synkkyys tulee sillä tavalla kaikenpeittävästi päälle, kuin haudan kansi, mutta sellaisia päiviä kertakaikkiaan on. Ajatusten holtiton poukkoilu ahdistuksen kuristajakäärmeotteessa, kun rinta ja henkitorvi on niin rusennettu että aivot eivät eivät saa happea – siinä on jokapäiväinen olotila aamun ensimmäisestä nanosekunnista yön viimeiseen painajaiseen. Jos tämä on normaalitila, silloin verraten synkkä päivä on sellainen johon joidenkin ihmisten maallinen vaellus päättyy. Se on lyijynraskas ei-mitään. Sellaisista päivistä selviytyminen ei ole passiivista irrallisuutta, se on kovaa työtä. Useimmiten otan sen kivireen ja annan sen narujen leikata syvälle kämmenien lihaan, kun varpaiden paljaat luut soraa raapien raahaan ja tappelen mokoman helvetinpulkan päivänrinnettä huipulle. Silloin ei saa ajatella, ei ennen kuin on laella ja voi polvet tutisten katsella taakse jäänyttä latua jonka toinen pää on alhaalla Helvetissä. Reellä sinne pääsisi nopeasti, jos vain antaisi periksi irtipäästämisen houkutukselle. Hellittäisi otteen ja antaisi jalkojen levätä. Raakojen hermopäätteiden suloinen hiljaisuus.
    Sillä kertaa minä aloin ajatella. Minä tiesin mitä ajatusten toisella puolella on, mutta silti ne vyöryivät päin kuin holtittomasti ajava jarruton rekka, ja minä jäin pyörien alle, tunsin miten ruumiinkappaleita irtosi ja sinkoili pitkin tienpenkkoja.
”Kaikki on poissa” – käsi repeytyi olkavarresta
”Kaikki on tuhkaa” – jalat kierivät renkaiden viskomina pientareille
”Minulla ei ole mitään, nyt tai ikinä” – pää irtosi ja laskeutui pellon törröttäville oljille, kenenkään näkemättä.

   Kun heräsin kappaleina, tuntui mahdottoman epäreilulta että olin jäänyt henkiin. Kääntelin ruhjottuja silmämuniani ja etsin maisemasta merkkejä itsestäni. Suu aukeili kuin kalalla, hitaasti ja automaation ohjaamana mutta ilmaa ei kulkenut sisään ilman palkeita. Tunsin hyhmäisen tuulen taputtavan mähjöttyä selkääni ja näin sen rohjottavan pellossa kuin perunasäkki. Tunnistin sen omakseni sillä säkkikangas oli minun takkini, uskollisesti palvellut sotisopa joka riekaleisenakin suojeli herkkää nahkaani. Pelkkä torso ei vielä riittänyt, tarvitsisin muitakin osia sellaiseen elämään jossa liikutaan paikasta toiseen ja tehdään asioita, mutta nyt ainakin kaikki elämää ylläpitävät elimet olivat kasassa. Kellotaulun puuttuessa tyhjänaikaisesti raksuttava koneisto.

   Keskittyessäni oikein kovasti tavaroiden karsimisoperaatioon, huomasin sellaisen seikan että säilytän turhaa. Jotkut pelkästään hyvää tarkoittavat läheiset ovat antaneet minulle neuvoksi että ei saisi ”elää menneisyydessä”, silloin kun olen ollut pahoilla mielin jostain tapahtuneesta. Tavarat jotka olin säästänyt olivat kuitenkin turhia siksi että säilöin niitä juuri tulevaisuuden varalle. ’Minä ehdottomasti tarvitsen tämän hyllyn sitä päivää varten kun minulla on laittaa siihen kuvia, kirjoja ja viinikantiini’, ’Vielä joskus maalaan tämän vanhan pöydän hienoksi kirkkotaiteeksi’, ’Ajattele jos tämä purkki pelastaa minut kun tulee maailmanloppu’. Minulla ei ollut minkäänlaista kiintymystä näihin esineisiin siksi että ne olisivat olleet muistoja menneisyydestä. En kokenut niitä edes omikseni.
Olen aina elänyt pelkästään haavekuvista jotka ovat tyydyttävä tulevaisuus, sillä menneet nykyisyydet ovat olleet hereillä vietettyä painajaisunta. On ollut hidasta herätä käsittämään että voin itse hyökätä päälle, toimia ja olla elämäni herra. -Tar. Käsitin sen puolisen vuotta ennen Tommia, enkä ollut milloinkaan voinut paremmin kuin siinä tasapainossa. Siksi aloin muokata elämääni sen näköiseksi kuin itse mielin.

   Sellainen elämä jonka haluaa, perustuu kuitenkin haavekuville. Ja sen haavekuvan pirstaloituminen ajoi rumasti ylitseni.

 

Yes, This Song Is About You on päiväkirja. Tapahtumat ovat tosia tai tosipohjaisia, kaikki villit vapaudet kirjoittajana on käytetty. Paikkoja on sotkettu ja nimiä on peukaloitu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Epäelämää - muisteloita osastolta - Osa II

Lahjaton Joulu - muisteloita OSA I

Hyvästi Suden Vuosi - OSA IV